Opettaessani musiikkia minua alkoi kiehtoa opettaminen kielikuvilla, jotta oppilaat eivät vain soittaisi, vaan että he kokisivat musisoimansa.
Vuoden 2000 kynnyksellä tutustuin diplomimusiikkipedagogi, -kuoronjohtaja ja -laulaja, Veronika Järviseen, jonka opetus oli täynnä mieli- ja kielikuvia. Hänen mielestään mielikuvilla opettaminen on paras opettamisen tapa. Kiinnostuin hänen musiikillisesta ajattelustaan suunnattomasti, jota aloin intohimoisesti tutkia.
Tutkimusretkeilyn jatkumona kehitin mm. musiikkileikkikoulupohjaisen satumusiikin. Olinhan aina sepitellyt paljon lapsilleni satuja. Ja olihan Veronika Järvinen sanonut minulle ennen kuolemaansa, että juuri minun tulisi alkaa kirjoittamaan lapsille satuja.
Pääsin testaamaan menetelmää Kittilän kunnan päivähoitolapsien parissa sekä Revontuliopiston kautta Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeessa.
Havaitsin pian, että lasten keskittymiskyky on selvästi parempi kuin mitä olin ns. perinteisissä musiikkileikkikouluissa kokenut.
Vaikka Siirin ja Santerin hoviväki -musiikkisatukirja opettaa lapsille musiikkia sadun ihmeellisessä maailmassa, se on myös kunnianosoitus Veronika Järvisen työlle Suomessa.
3-vuotias Eeli pääsi testaamaan kirjaa käytännössä. Hän katsoi ja kuunteli kirjaa kaksi kertaa, yhteensä tunnin ja 22minuutin ajan. Ja kun viimeinen musiikki päättyi, hän kysyi ”Loppuko se jo?”