Kaukana Pohjoisessa, missä on kylmä, pitkä ja pimeä talvi, oli Kultakuningas Hermannin valtakunta. Revontulet maalasivat talvisen taivaan uljaimmat näytelmät Saaga-tunturilla, jossa kuninkaanlinna sijaitsi. Elävät tulet viitoittivat linnaan mutkittelevaa tietä.
Kuningasperheeseen syntyi seitsemän lasta. Heidän nimensä olivat Maria, Mirella Miklas, Mane, Madeline, Miro ja Mainio. Tunturissa käyskentelevät porot hakeutuivat usein pihaan, joita pikkuiset katselivat innoissaan akkunoista. Kesäisin ilon linnut laskivat poikaset räystäillä oleviin pesiin.
Kuninkaan maasta louhittiin kultaa, josta tehtiin rahoja. Kolikoiden keskelle valettiin enkelin kultainen kuva.
Oi kuinka kuningas rakastikaan jumalaista taidetta, musiikkia! Hermannin maine hienovireisenä kuuntelijana olikin levinnyt laajalle. Hän vastaanotti vieraita kodassa karvaiset kamppeet yllään. Nuotion loimottaessa hän tarjosi vieraille poron kuivalihavelliä sekä hilloja pehmytjäätelökinoksessa. Saalista janoavan suden ulvonta kuului toisinaan lähellä olevasta erämaasta, mutta Hermannin herttaisessa huomiossa jokainen sai tuntea olevansa ainutlaatuinen. Tohtori Kullan porontaljapahnoille mieli myös valtioiden päämiehiä. Usein hän vei vieraansa poroerotukseen.
